stailaus

Asiakkaan satailaus

Mun vaatekaappi

Mun vaatekaappi by eerika-makinen featuring Timberland

tyyli: 1980 luku

1980-luvun vaatemuoti oli väljää ja värikästä

1980-luvulla pukeuduttiin ylisuuriin, neonväreillä ja logoilla koristeltuihin vaatteisiin, levennettiin hartioita olkatoppauksilla, koristauduttiin vöillä ja huiveilla, käärittiin pikkutakkien hihat ja talsittiin purjehduskengissä – kuin tv-sarjojen tähdet konsanaan.

1980-luvulla meni lujaa. Ihmisillä oli käytössään enemmän rahaa ja vapaa-aikaa kuin koskaan aiemmin. Naiset rynnivät suurin joukoin työelämään perinteisille miehisille aloille. Teknologiset keksinnöt, kuten astianpesukoneet helpottivat arkea. Oli aikaa harrastaa – ratsastaa, golfata ja jumpata.

Ajan elämäntapa näkyi vahvasti myös vaatemuodissa. Kalliinnäköisillä tuotteilla, kuten luksusmerkkien huiveilla sekä suurilla ja selvästi erottuvilla logoilla luotiin vaikutelmaa korkeasta elintasosta.

Vuosikymmenen tunnusomaisia vaatteita olivat vartalon kokoa kasvattavat väljät ja leveälinjaiset vaatteet, kuten suuret ja kulmikkaat jakut ja leveät housunlahkeet. Asuun kuin asuun lisätyt olkatoppaukset lisäsivät suuruusvaikutelmaa, etenkin kun toppauksia saattoi olla monta kerrosta päällekkäin.

Naisilla olkatoppaukset ja miesten vaatteista vaikutteita saaneet jakku- ja housupuvut loivat uudenlaisen univormun, ”power suitin”, jota naiset tarvitsivat pärjätäkseen miehisillä aloilla, kuten pankeissa ja teollisuusyrityksissä.

Yleisilmeeltään kasarimuoti oli värikästä ja iloista. Vaateteollisuuden tuotannon kehitys mahdollisti uudenlaisten värien ja painopintojen käytön vaatteissa. Kirkkaita neonvärejä ja värejä vaihtavia kuvioita käytettiin vaatteissa, koska se oli mahdollista eikä niinkään mietitty, miltä vaatteet näyttivät.

Elastaanikuidun myötä vaatteisiin tuli enemmän joustavuutta, mikä näkyi erityisesti jumppamuodissa. Aerobicsaleilta tuttu tyyli levisi myös käyttömuotiin.

tyyli: 1970 luku

1970-luvun alussa Suomessa eletään neulosten ja jerseyn aikaa. Geometriset kuviot ovat suosittuja, samoin nahkajäljitelmät. Hameen pituus vaihtelee maksista midin kautta miniin. Leningit, liiviyhdistelmät ja housuasut kuuluvat kuvaan. 
Farmari- ja safarityyli tulee suosituksi kesällä 1971. Housujen lahkeet levenevät polven korkeudelta ja ulottuvat maahan asti. 



Vaateteollisuudessa näkyy kaksi suuntausta: klassinen, turvallinen käyttövaate ja nopeasti vaihtuva pintamuoti. Syntyy unisex-muoti, samankaltaiset asut sekä miehille että naisille. 
Nuorisomuoti heijastelee yhteiskuntaa (hippiliike, punk) ja pukeutumisvalinnat kertovat arvomaailmasta. Muoti on samaistumista johonkin ryhmään ja samalla erottautumista muista.

1970-luvulla joka vaatekaapista löytyi polyesteriä, leveälahkeisia, lantiolta kapeita housuja ja kiristäviä kuviollisia paitoja. Värit kirkuivat oranssia, sammalen vihreää ja keltaista. Vaatteilla korostettiin yhä enemmän yksilöllisyyttä sekä otettiin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Urheilukäyttöön tarkoitettuja vaatteita, kuten college-paitoja alettiin pitää myös arkivaatteina. 70-luvulla sekä miehet että naiset kasvattivat pitkät hiukset, jotka hulmusivat vapaina.

tyyli: 1960 luku

Muodin yleisilme 1960-luvulla oli huomattavasti nuorekkaampi kuin edellisellä vuosikymmenellä. Naisellisen eleganssin korvasi siro tyttömäisyys. Vuosikymmenen puolivälissä siluetti oli lyhyt, joko suora kevyesti vartaloa myötäilevä tai loivasti alas levenevä. Lyhyiden hameiden luomaa hätkähdyttävää vaikutelmaa tasapainottivat usein peittävät sukkahousut tai polvisukat, joita käyttivät pikkutyttöjen ohella myös isommat tytöt. Saappaat tulivat muotiin, sekä pohjepituisina että pitkävartisina versioina, ja housupuku hyväksyttiin vähitellen katuasuksi. Valkoisen, beigen ja mustan rinnalla suosiossa olivat kirkkaat värit sekä kullan- ja hopeanhohtoiset kankaat. Vuosikymmenen kuluessa kenkien kärjet pyöristyivät ja korot mataloituivat.



 Nuorisokulttuuri löi itsensä läpi lopullisesti 1960-luvulla, jolloin nuorisosta tuli länsimaissa muodinkin määrittäjä. 1960-luvun muodissa pyrittiin nuorekkuuteen ja epäsovinnaisuuteen. Kankaat olivat usein suurikuvioisia, graafiset kuviot ja kukkakuviot olivat naisten vaatteissa tavallisia. Tyypillisiä 1960-luvun muotivaatteita olivat mm. minihameet, A-linjaiset helmasta levenevät telttamekot ja takit sekä läpinäkyvät puserot. Toisaalta 1960-luku oli hippiaatteen vuosikymmen. Hipit pukeutuivat farkkuihin, liehuvahelmaisiin mekkoihin, erilaisiin huiveihin ja liinoihin, batiikkivärjättyihin ja etnohenkisiin vaatteisiin.

1960-lukua pidetään muovin vuosikymmenenä. Muovista saa näyttäviä yksityiskohtia edullisesti, ja muodin tekijät käyttävät sitä asusteissa: kengissä, saappaissa, laukuissa ja vöissä. Vyöt levenevät ja laukut suurenevat. 
Kenkien kärjet  pyöristyvät sekä miehillä että naisilla. Saappat tulevat muotiin kaikkialla länsimaisessa maailmassa.
Erilaiset päähineet: pipat, lierihatut, koppalakit, lätsät ovat tärkeä osa pukeutumista.

1960-luvun ensimmäinen puolisko muistutti mekkomuodiltaan 50-lukua. Konservatiivistä, naisellista, sopivaa. Ei lyhyitä hameita. Käsineet käytettiin iltaisin ja sosiaalisissa tapaamisissa. Alushameita ja korsetteja käytettiin. Kellomekot t-paitamaisella yläosalla säilyivät koko vuosikymmenen läpi, tosin hameenhelma lyheni hieman ja kaula-aukko avartui.

Iltapuvut olivat kauniita ja usein röyhelöisiä. Puvut olivat erittäin naisellisia. Hanskoja käytettiin puvun kanssa, jotka olivat usein yli kyynärpään meneviä.1950-luvun pop-musiikki alkoi vaikuttamaan muotiin. Baetles-yhtyeen hiusmuotia ja vaatteita kopioitiin.

Missä Viktoriaaninen nainen ei paljastanut jalkojaan, sata vuotta myöhemmin 60-luvun naiset paljastivat sääriänsä niin paljon kuin vartalon muodot antoivat myöden. Kun jotkut tahot kiistelevät kuka keksi minihameen, kunnian saa yleensä Andre Courreges, mutta Mary Quant teki swengaavan 60-luvun lookin tunnetuksi minihameineen suurelle yleisölle.

Minihameen pituus vaihteli huomattavasti. Amerikassa oltiin konservatiivisempia kuin Englannissa, amerikassa minihameen helma päättyi 10-12,5 cm polven yläpuolelle. Lontoossa taas minihameen pituus helma päättyi 17,5-20 cm polven yläpuolelle.

kaulaaukot laajenivat minuhameet yleistyivät , alusvaatteet pienivät.

tyyli: 1950 luku

Aivan kivuttomasti naisellinen ampiaisvyötärö-look ei muuten syntynyt - vartalon virheitä ja puutteita korjailtiin strategisiin kohtiin sijoitetuilla toppauksilla ja vartaloa muokkaavilla alusvaatteilla. Esimerkiksi nailonista valmistettu korseletti teki vyötäröstä tarvittavan kapean, kavensi lantiota ja työnsi rintoja ylös- ja ulospäin.

Naiset ympäri maailman hurmaantuivat Diorin tyylistä - pitkien sotavuosien ajan he olivat raataneet käytännöllisissä sukupuolettomissa vaatteissa,  ja nyt oli viimein tilaisuus pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Soraääniäkin tosin kuului - joidenkin mielestä Diorin luoma tyyli edusti sodanjälkeiseen Eurooppaan sopimatonta tuhlailevaa tyyliä; käytettiinhän joihinkin luomuksiin jopa 18 metriä kangasta! Toiset olivat taas ihmettelivät sitä, miksi naiset suostuivat sovinnaisuuden muotiin saavutettuaan sodan aikana vihdoin pitkään tavoiteltua tasa-arvoisuutta! Joka tapauksessa 1950-luku jäi historiaan eräänä muotitietoisimmista aikakausista.




Toinen 1950-luvulle tyypillinen tyyli oli uumaa korostava kapea ja linjakas kynähame-look. Tämä "nilkutushameeksikin" kutsuttu kapea suora hame rajoitti tehokkaasti askeleen pituutta. Hame laskeutui kapeasta vyötärökaitaleesta lähes ilman poimutuksia ja laskoksia. Takana oli yleensä vain pieni halkio, joka mahdollisti liikkumisen.  Tällainen 1950-luvun sihteerikköhame ulottui puolisääreen reilusti alle polvien, mutta moderni pikkujoulunainen voi toki helpottaa liikkumistaan tanssilattialla.





1950-luvun elegantti olemus vaati oikeat asusteet. Hyvin pukeutuva nainen käytti hattua ja hansikkaita, ja kenkien ja käsilaukun tuli sopia yhteen. Iltapukeutumisessa pitkät hansikkaat, korkeat korot ja riippuvat korvakorut olivat olennainen osa kokonaisuutta. Juhlakengät olivat teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä. Lisäksi vyötärön kapeutta korostettiin lähes jokaisessa vuosikymmenen tyylissä. 50-lukuisen daamin juhlakoruihin kuuluivat näyttävät rihkamakorut, kuten rintaneulat, joita saatettiin käyttää esimerkiksi turkisstoolan yhteydessä.  Myös erilaiset helminauhat ja -korut kuuluivat aikakauden asusteisiin.